Tänään on taas tapahtunut kaiken laista, ei oikein tahdo kyydissä pysyä, niin vauhdilla menee päivät eteenpäin.

Koulussa ei luonnollisesti tapahtunut muuta erikoista kuin venäjänpistarit. Sain 9-, olin tosi tyytyväinen. Äikässä saatiin yllätysyllätys monisteita ja katottiin videota. Jaa opimmeko mitään? Emme.

Itse tulin juuri hermoratahierronnasta ja ai että se tekee tälle selälle hyvää! Suosittelen kaikkia kokeilemaan, siitä saa avun monenlaiseen vaivaan.

Kävimme myös Saimin kanssa suihkussa äsken, pesin koko koiran oikein kunnolla ensimmäistä kertaa. Omasta mielestäni se meni hyvin, mutta jos Saimilta kysyttäisiin, tapahtuma olisi takuulla eläinrääkkäystä. Raukka tärisi kovasti suihkun jälkeen, mutta enemmän tuntui kauhistuvan siitä ajatuksesta, että minä jäin vielä sinne suihkuun pesemään itseni! Se vesisuihku melkein söi mut, Saimi voi todistaa!

 

 

Eilen isoskoulutuksessa sen vetäjä piti mahtavan hartauden Psalmista 139. Alla siis tämä kohta, mutta itse en ala mitään ajatuksia lisäilemään.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Niin. Onko siihen enää mitään lisättävää?