Ihanaa, tänään pääsee taas Hakoniemeen <3

Jatkis on siis jatkoripari, jonne tulee porukkaa kaikilta kesän leireiltä. Meidän leiriltä oli isoset mukaan laskettuina ilmottautunut 17! Mahtavaa!

Eilen juttelin pitkästä aikaa erään vanhan ystävän kanssa. Tuli tosi iloinen mieli ja tämän päivän olen vain hymyillyt :) ei pienet takaiskutkaan haittaa, kun sai sydäntään vähän purkaa. Sunnuntaina tämä ystävä tulee auttamaan Saimin kynsien leikkuussa, kun se on ollut meille ongelma.

Kävin äsken ostamassa itselleni kanasalaatin Maxmealista (lempiruokaani<3). Pettymys oli suuri, kun sain todeta että salaatti oli eilistä. Salaatinpalat oli nihkeitä ja pehmoisia ja kanakin oli vähän erikoisen makuista. Söin kuitenkin, koska kerrankin mulla oli nälkä, pitkästä aikaa.

En tiedä mikä nyt on ollut, mutta viikkoon ei ole maistunut ruoka lainkaan. Ei vaan tule syötyä riittävästi. No, ehkä se tästä :)

Vielä olisi klo 13:20 yksi oppitunti koululla. Nää perjantait on koulun kannalta niin tosi mukavia: aamulla 75min venäjää, sitten kaks vaparia (kolme ja puoli tuntia) ja sitten vielä 75min yhteiskuntaoppia. Kiinnostus on VALTAVA.

Tänään on taas tapahtunut kaiken laista, ei oikein tahdo kyydissä pysyä, niin vauhdilla menee päivät eteenpäin.

Koulussa ei luonnollisesti tapahtunut muuta erikoista kuin venäjänpistarit. Sain 9-, olin tosi tyytyväinen. Äikässä saatiin yllätysyllätys monisteita ja katottiin videota. Jaa opimmeko mitään? Emme.

Itse tulin juuri hermoratahierronnasta ja ai että se tekee tälle selälle hyvää! Suosittelen kaikkia kokeilemaan, siitä saa avun monenlaiseen vaivaan.

Kävimme myös Saimin kanssa suihkussa äsken, pesin koko koiran oikein kunnolla ensimmäistä kertaa. Omasta mielestäni se meni hyvin, mutta jos Saimilta kysyttäisiin, tapahtuma olisi takuulla eläinrääkkäystä. Raukka tärisi kovasti suihkun jälkeen, mutta enemmän tuntui kauhistuvan siitä ajatuksesta, että minä jäin vielä sinne suihkuun pesemään itseni! Se vesisuihku melkein söi mut, Saimi voi todistaa!

 

 

Eilen isoskoulutuksessa sen vetäjä piti mahtavan hartauden Psalmista 139. Alla siis tämä kohta, mutta itse en ala mitään ajatuksia lisäilemään.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Niin. Onko siihen enää mitään lisättävää?

Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Joh 6:35

 

Tästä Raamatunjakeesta mulle tuli erilaisia asioita mieleen. Ei-uskovainen voi ajatella, että miten Jeesuksen luokse tulo voisi auttaa nälkään ja uskominen janoon. Jos on uskossa, eikö ihmisen tarvitse silloin syödä ja juoda?!

Uskovalle tämä kohta aukeaa kuitenkin eri tavalla. Jeesus on elämän leipä: ilman Häntä ei ole elämää kuoleman jälkeen. Kun ottaa vastaan Jeesuksen, saa iankaikkisen elämän. Joka tulee Jeesuksen luokse, ei ole koskaan nälissään, sillä Sana antaa kylläisyyden tunteen henkisesti. Uskominen antaa sisällön elämään ja vastaukset kysymyksiin, eikä uskovan tarvitse enää etsiä näitä. Tällöin voisi sanoa nälkänsä olevan tyydytettty.

Joka uskoo Jeesukseen, ei enää koskaan ole janoissaan. Uskova ihminen suorastaan janoaa Jumalan Sanaa. Ilman sitä uskontomme olisi yhtä tyhjän kanssa. Sana on tullut Jumalalta. Joka uskoo Jeesukseen, saa juoda Sanaa janoonsa. Jeesus antaa myös vettä ikuisen elämän lähteestä. Hän on kuollut ristillä, vain siksi, että me syntiset ihmiset saisimme elää. Hän istuu Jumalan oikealla puolella. Eikö se jo kerro paljon?

Jeesus antaa Sanaa ihmisille, jotka haluaa sitä kuulla. Jeesus julistaa sitä myös ihmisille, jotka sitä eivät halua kuulla. Hän haluaisi kaikkien tulevan luokseen, mutta valitettavasti liian moni on sokea eikä halua uskoa.

Mainitsen vielä, että nämä on mun omia näkemyksiä asioihin. Eli jos ajattelet toisin niin ei sekään tietenkään väärin ole :D

Suosittelen jokaista lukemaan Nicky Cruzin elämästä kertovan kirjan Juokse poika juokse. Siinä on kuvattu Herran armo mahtavalla tavalla, ja sitä lukiessa osaa arvostaa sitä, että  olen saanut elää suhteellisen helpon elämän ja tulla Jeesuksen luokse jo nuorena. Olen monelta pahalta säästynyt yksinkertaisesti uskon avulla.

 

Ei nyt sitten muuta, ajatus katkesi. Haluan uuden Raamatun.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
1. Kor. 13:4-8

 

 

Joku tyttö vähän rakastaa yhtä hevosta.